VALMISTAUTUMISTA ANNA GOLF TOURIA VARTEN!

Olen ilmoittautunut elämäni toisiin golfkisoihin ja kyseessä on tällä kertaa ammattimaiselta ja hulppealtakin vaikuttava Anna Golf Tour. Sain keväällä kotiin Anna Golf -lehden, joka oli erittäin hyödyllinen aloittaessani toista golfkesääni ja inspiroiduin lehden jutuista todella paljon. Näin lehdessä ilmoituksen myös Anna Golf tourista, ja olenkin seurannut kuvia osakilpailujen varrelta kesän aikana Instagramissa. Kisatunnelma on vaikuttanut hauskalta, joten on hienoa päästä itsekin mukaan peliin ja kokemaan isommat kilpailut.

Kirjoitin heinäkuun alussa ensimmäisistä kisoistani, jolloin jännitin todella paljon. Jännitys on taas korkealla, sillä kyseessä on isommat kisat, joihin osallistuu noin 100 henkeä. Olen varmasti myös porukan rookieita. Jännityksestä huolimatta  nautin kisan tuomasta kihelmöinnistä vatsanpohjassa, sillä olen erittäin kilpailuhenkinen.

Anna Golf Tourin osakilpailuja on kahdeksan, joista Aurinko Golf 20.8. on toiseksi viimeinen. Parhaimmille kilpailijoille on luvassa arvokkaita tuotepalkintoja ja pääpalkinto on todella upea, sillä jokaisen osakilpailun voittaja pääsee luksusmatkalle Portugaliin, jossa pelataan finaali.

Ihanan aurinkoinen sunnuntaikierros! 🌻🏌☀️ #golf #golfkesä #golfblogi #draiveri #nevasgolf #ladygolf #heinäkuunviimeinen

Ett filmklipp publicerat av Helly Golf (@helly_golf) Jul 31, 2016 kl. 10:53 PDT

Voittoa lähdetään tietenkin tavoittelemaan, joten olen päättänyt treenata kisoihin asti ahkerasti sen mitä töiltäni ehdin. Olen syöttänyt kaikki pelini Golf Game Bookkiin, jonka avulla voi tilastoida omat pelit, puttien määrät ja avausten suunnat. Näin pystyy näkemään kokonaiskuvaa omista peleistä ja mistä omat lyönnit koostuvat. 

Lyöntieni perusteella tarvitsen treeniä erityisesti lähipeliin, sillä putteja on tullut aivan liikaa. Myös chippini takkuilevat. Rautalyönnit ja draivit ovat kohtuullisen pitkiä, kunhan saisin suunnattua lyönnit oikeaan suuntaan. Pään sisällä oleva navigaattorini on huolestuttavan usein hukassa.

Seuraavan kolmen viikon ajan olen varmasti tuttu näky rangella, jossa pyrin käymään 2-3 kertaa viikossa. Yritän ehtiä pelaamaan myös muutaman treenikierroksen sen lisäksi.

Nähdään Aurinko Golfissa!

GOLFMATKA VIROON YSTÄVIEN KANSSA

Olimme tällä viikolla ystäväpariskunnan kanssa pienellä golflomalla Virossa.  Vietimme kaksi yötä sympaattisessa ja kauniissa Laulasmaa Spa hotellissa. Laulasmaa tarjosi edullisen paketin, joka sisälsi kahden yön majoituksen, aamiaisen ja span käytön sekä 3 päivää rajattomasti golfia  Niitväljassa hintaan 194€/hlö. Lähdimme autolautalla aikaisin tiistaiaamuna ja palasimme torstaina myöhäisillan lautalla takaisin, joten meille jäi hyvin aikaa golfata kolme kokonaista päivää.

Saimme nauttia upeista auringonlaskuista iltaisin

Laulasmaa spa oli miellyttävä hotelli n. 30 km matkan päässä Tallinnasta. Hotelli sijaitsee meren rannalla upean biitsin vieressä, johon oli ihana mennä rentoutumaan päivän päätteeksi ja katsomaan auringonlaskua. Hotellilla oli myös hyvä ravintola, josta sai edullisesti todella laadukasta ruokaa. Lähistöllä ei ollut juurikaan ravintolatarjontaa, mutta toki Tallinnaan olisi voinut halutetessaan ajaa illalliselle.

Hotellin spa-osasto yllätti positiivisesti, sillä saunaosasto oli hiljattain remontoitu ja sieltä löytyi hienoja erilaisia saunoja, kuten muun muassa käpysauna, merellinen aromisauna, suolahöyrysauna ja niiden lisäksi  japanilainen kuumakylpy. Allasosasto oli vielä hieman vanhahtava, mutta meidän pulikointiin se riitti hyvin. Kävin toisena aamuna aamu-uinnilla meressä (merivesi oli superlämmintä!) ja toisena aamuna aloitin päivän saunomalla. Molemmat aamut rentouttivat ja raikastivat ihanasti ennen golfaamaan lähtöä.

Saimme nauttia aamu-uinnista tyhjällä rannalla

Aamu-uinti lämpimässä merivedessä ennen golfeja

 Olimme suunnitelleet neljä golfkierrostamme etukäteen: ensimmäisen päivän kierros oli "tutustusmiskierros" uuteen kenttään, toisena päivänä aamusta meillä oli seurueemme henkilökohtainen pistebogiekisa ja iltapäiväkierroksena pariskuntien välinen greensome, jonka muuten voitimme mentorini kanssa! Viimeisenä päivänä oli  rento "palauttelukierros". Oli mukava pelata pari eri pelimuotoa, sillä olisi käynyt liian raskaaksi pelata omaa peliä kaikki neljä kierrosta. 

Niitvälja Golfin klubirakennus oli todella hieno sisältä ja ulkoa. 

Niitvälja Golfissa olisi ollut myös Baltian suurimmat harjoittelualueet, joten se sopii hyvin myös treenaamiseen

 Niitväljä golf sijaitsi noin 10 minuutin ajomatkan päässä hotellista. Otimme auton toiselle päivälle, sillä aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja helleraja paukkui. Kaksi kiekkaa helteessä olisi ollut turhan rankka kävellen, kun se koetteli jo autollakin. En ole ikinä juonut niin paljon vettä päivän aikana kuin keskiviikkona.

Auto numero #6

Golfien jälkeen rannalla katsomassa auringonlaskua

Niitvälja golf tarjosi erinomaiset puitteet golfeille. Kenttä oli hyvässä kunnossa ja palvelu oli erinomaista. Kenttä ei ehtinyt haastavuuden ja monimuotoisuudensa vuoksi kyllästyttämään vaan piti otteessaan kaikkien peliemme aikana. Olin katsonut jo etukäteen, että vesiesteitä on rutkasti, joten mukana oli rutkasti palloja. Ja onneksi niin, sillä vesiesteisiin niitä meni. En ole aikaisemmin pelannut niin vaikealla kentällä. Edes kierrokseni Lakesiden Pirunpellolla ei vetänyt vertoja haastavuudellaan.

Omalla kohdallani kentän teki vaikeaksi lukuisat vesi –ja bunkkeriesteet sekä par 4 väylien pituus. Oli todella vaikea päästä toisella lyönnillä griinin rajapintaan. Kenttä on tunnettu väylästään 15, jossa griini sijaitsee pienellä saarella, jota kutsutaan itkusaareksi. Väylä on par 5 ja HCP 1. Oli kutkuttavaa lyödä greenille, joka sijaitsi saarella ja onnistuinkin kahdella kierroksella siinä hyvin. Viimeisenä päivänä pallo lensi hieman liian pitkälle ja meni veteen. Siitä lammesta löytyy enemmän golfpalloja kuin kaloja. 

Niitväljan vetonaulaväylä, kinnitä huomiota griinisaareen. Vesiesteitä riitti.

Itkusaari oli nimensä väärti

Matkalla puttaamaan

Noniin, sovitaan että menet sisään.

Miten se tuohon suuntaan meni? 

Kaunis vesieste.

Par 4 väylät olivat pitkiä ja niillä sai lyödä raudoilla tosissaan - etenkin kun ei ole hybridiä tai väyläpuuta... 

Kentällä oli myös pari miinuspuolta. Toinen oli äkäiset paarmat, jotka kiusasivat ekoilla väylillä todella pahasti. Keskittyminen oli vaikeaa paarmojen purressa ekojen väylien aikana ja loppukenttä puremien kutittaessa. Sain siellä myös paarmojen puremista pahemmat patit kuin Suomessa. Toinen miinus oli lähtöaikojen liian lyhyet välit. Lähdöt olivat 8 minuutin välein, jonka vuoksi kenttä meni todella helposti jumiin. Viimeisenä päivänä lähdöt olivat myöhässä, joka aiheutti jopa jonon ekalle tiiboksille. Mielestäni olisi tärkeää, että etenkin vaikeilla kentillä ja kentillä joissa käy paljon vieraspelaajia olisivat lähdöt olisivat tarpeeksi väljät, jottei pahoja ruuhkia synny.

Greensome-kisan voittajat! :)

Greensome oli erittäin hauska ja hieman kevyempi tapa pelata normaaliin kierrokseen verrattuna. Greensomessa pelataan nelinpelinä pareittain niin, että jokainen avaa normaalisti vuorollaan ja sitten pari valitsee kumman palloa pelaa ja jatkaa siitä sillä pallolla vuorotellen lyöden. Suosittelen greensomen kokeilemista esim. scramblen sijaan, sillä siinä voi taktikoida hauskasti kumman pallolla jatkaa vahvuuksien mukaan. Gamebookissa voi luoda pelin, johon syöttää reaaliaikaisesti tulokset niin näkee koko ajan tilanteen.

Viimeisenä päivänä jäimme golfkierroksen jälkeen saunomaan Niitväljan upean klubirakennuksen tiloihin, jonka jälkeen nautimme illallisen Tallinnassa F Hoone –ravintolassa (iso suositus!). Sitten olikin kiva palata iltalautalla kotiin hyvin väsyneinä, mutta tyytyväisinä matkan antiin.

 Golfklubin sauna -ja suihkutilat olivat erittäin hienot niin kuin koko klubirakennuskin

F Hoone -ravintola Tallinnsa on erittäin hyvä hinta-laatusuhteeltaan ja rento paikka

Reissu oli aivan huikea ja palaisin mielelläni Laulasmaahan ja Niitväljaan uudestaan. Lämmin suositus!

PS.
Pisteenä iin päällä meitä odotti Laulasmaan hotellihuoneen pöydällä perinteisen suklaan tai karkin sijaan golfpalloja. :)

Hotellihuoneessa odotti mieluinen lahja

RAUTAFLUNSSA SELÄTETTY

Kirjoitin viimeksi painajaismaisesta kierroksesta golfkentällä, jolloin kadotin swingini rautamailoilla lyödessä. Kävin sen jälkeen rangella lyömässä, jolloin lyönnit lähtivät vähän paremmin. Ajattelin jo, että swingi on palannut, mutta kentälle mennessä "rautaflunssa" vaivasi edelleen. Olo oli tosi vaikea ja nöyryytetty, kun rautamailat eivät totelleet vieläkään yhtään ja olin pelaamassa mentorini ja hänen ystävänsä kanssa. Mietin, että milloin tämä kidutus loppuu. Päätin, että pidän välipäivän ja jatkan sinnikkäästi rangeharjoittelua.

Rangella pallot lähtivät seuraavalla kerralla tosi hyvin. Treenasin ahkerasti nurtsilta kaikilla eri rautamailoilla. Asettelin palloja välillä epätasaisiin kohtiin nurtsilla ja päätin, että pystyn lyömään myös vaikeammista paikoista. Olin helpottunut, kun pallot napsahtelivat nätisti ilmaan ja lähtivät lähes oikeaan suuntaan. Välillä saatoin lyödessä palloja liikaa vasemmalle, sillä pelkäsin niin paljon, että ne lähtevät huonosti oikealle kuten peleissä. Harjoittelin lisäksi chippejä ja putteja. Tuntui tosi hyvältä ja ajattelin, että olen taas valmis kokeilemaan peliä kentällä, vaikka edelleen pieni epävarmuus kalvasi huonojen kierrosten vuoksi.

Rage ja sitten range range range!

Chippitreeniä bunkkerin yli rangella

Lähdin rohkeasti mentorini kanssa pelaamaan Nevakseen ja kokeilemaan uudelleen. Ensimmäinen rautalyöntini kierroksella jännitti, sillä itsevarmuus oli kadonnut yhtä nopeasti kuin rautaswinginikin. Asettuessani pallon eteen yritin vain miettiä rentoutta ja peruspalikoita kohdalleen. Hengitä, katse pallossa, jaloissa jousto, selkä suorana, taaksevienti, hartioiden kierto ja rento swingi. Löin rauta-5:lla ja pallo lensi komeassa kaaressa greenin vieressä olevaan bunkkeriin. Olin todella helpottunut. Kierros jatkui hyvillä rautalyönneillä ja draiveri totteli. Myös chipit onnistuivat paremmin, mikä oli varmasti rangeharjoittelun ansiota. Tein toistaiseksi parhaimman 18-reikäisen kierrokseni ja händärini laski 29.5:een. Alla tulokseni.

Tästä on hyvä jatkaa ahkeraa treenaamista. Älkää säikähtälö "mailaflunssia". Niistä pääsee lopulta yli, kesti ne päivän, viikon tai kuukauden. 

Golf Game Book -sovelluksen avulla saa helposti merkattua ja tilastoitua omat kierrokset

PAINAJAINEN GOLFKENTÄLLÄ

Moni tietää ärtymyksen tunteen, kun lyönti lähtee huonosti. Ja seuraava ja  seuraava. Ärsytys voi kasvaa suureksi. Mites sitten kun kohdalle osuu painajaismainen kierros ja lähes 18 väylää menee niin puihin, että tekisi mieli laittaa mailat heti myyntiin ja lopettaa laji siihen.

Lähdimme viime viikolla pelaamaan St Laurence -golfkentälle Lohjalle matkalla Turkuun. Alkamassa oli kuudes päivä golfia putkeen. Olimme pelanneet sitä ennen ahkerasti ja käyneet rangella.  Olin intoa täynnä ja aamu oli raikkaan aurinkoinen. Kenttä näytti kauniilta ja hyvin hoidetulta aamuauringon valossa. Ilmapiiri klubilla oli rento, ihmiset hymyilivät ja vitsailivat toisilleen. Tunnelmasta tuli vähän mieleen jenkkifiilis. Lähdin todella innoissani taas pelaamaan.

St Laurencen erinomainen klubirakennus aamuauringon sarasteessa

Lähtöömme liittyi "Kiti", joka oli erittäin mukava kokenut golfari. Kiti oli pelannut jo monta vuotta ja hän viihdytti peliämme golftarinoilla vuosien varrelta, kuten mm. kuinka kerran kettu oli juossut kesken pelin nappaamaan pallon suuhunsa väylältä. Kitillä oli selkeästi satoja vietettyjä tunteja golfkentillä. Kiti oli välitöntä seuraa ja oli mukava pelailla yhdessä. Ensimmäiset väylät sujuivat hyvin ja tein bogeja, jotka ovat tällä hetkellä tavoitteeni. Kuudennella väylällä en katsonut väyläkarttaa tarpeeksi huolellisesti enkä ollut huomannut vesiestettä, johon vahingossa suoraan tähtäsin ja löin. Seuraava lyönti lähti mailan lapa auki (?) ja pallo lensi sivulle oikealle. Pääsin lopulta jotenkin greenille ja muutaman putin jälkeen olin valmis. Seuraavaksi tuli par 3-väylä, jossa avasin outtiin kolme palloa. Kaikki kolme lyöntiä lähtivät oikealle enkä ollut varma mikä oli vialla, mutta edelleen tuntui siltä että lapa oli auki. Mietin, että oliko gripissä jotain vikaa. Jouduin nostamaan pallon. Seuraavalla väylällä lyödessä lapa aukesi koko ajan ja lyönnit eivät lähteneet yhtään. Näin jatkui kaikki loput väylät, jotka jotenkin rämmin läpi toinen toistaan huonommin lyönnein. Jouduin välillä nostamaan pallon ja antamaan mentorini ja Kitin pelata kaksin väylät loppuun.

Olo oli pettynyt, vihainen, harmistunut, itkuinen ja surkuhupaisa. Nieleskellen yritin jatkaa, vaikka olisi tehnyt mieli kävellä klubitalolle helpottamaan oloa ihan millä vaan. Kokeilin tsempata mieltäni ja yritin nollata tilanteen, mutta mikään ei auttanut. Yritin tehdä kaiken niin rennosti kuin vain pystyn, mutta en onnistunut millään lyönneissä. Kaikki lähtivät muutaman metrin oikealle ikään kuin lapa olisi ollut auki. Välillä puristin mailaa epävarmuudessani niin, että saatoin lyönnin "varmasti" ja pallo lensi tiukasti vasemmalle.  Putatessa pääni oli niin sekaisin rautalyöntien epäonnistunisesta, että keskittyminen oli mahdotonta. Tuntui ihan kauhealta. Minusta oli yhtäkkiä tullut yhtä huono kuin ennen green cardin suorittamista. Lopulta alkoi naurattaa oma epäonnistuminen, mutta olo oli sanoinkuvaamattoman helpottunut, kun kuulin viimeisellä väylällä pallon kopsahtavan reikään ja peli oli ohi. Nyt kiitos muutama vapaapäivä golfista.

Perhonen tuli rauhoittamaan tilanteen ennen puttaamista

Painajaismaisen kierroksen jälkeen on uskomaton fiilis. Onhan se tavallaan myös aika hienoa miten yksi urheilulaji voi nostaa tunteet niin pahasti pintaan. Mistä se johtuu, että juuri golf menee niin pahasti tunteisiin? Muissa lajeissa tunneskaalani ei ole ollut ainakaan näin laaja. Aloittelevat golfarit tietävät varmasti ainakin mistä kirjoitan. Alussa mokailuja tulee paljon, lähes joka kierroksella. Väliin tulee ihan painajaiskierroksia. Niistä selviää ja peli alkaa kyllä parantua, vaikka siltä ei sillä hetkellä tuntuisikaan. Ainakin näin itselle kävi viime kesänä kun aloitin golfin. Silloin kannattaa ottaa happea ja pitää pari välipäivää ja käydä rangella metsästämässä swingiä. Mutta pahinta  on, että myös kokeneille golfareille saattaa tulla painajaiskierroksia. Niistä ei siis pääse ikinä eroon, vaikka onneksi ne vähenevätkin. Pakko vain hyväksyä huonot kierrokset ja ottaa oppia myös epäonnistumisista. Ilman epäonnistumisia ei voi myöskään oppia. Ja lopulta onnistumisen tunne tuo peliin sen hienouden. Miltä tuntuisi onnistua, jos epäonnistumisia ei tulisi ollenkaan? 

Zeniä peleihin! <3

HAASTAJANA PIRUNPELTO

Olimme lauantaina viettämässä ystäviemme häitä Sastamalan lähellä Tottijärven rannalla. Lakeside Golf sijaitsi lähellä hääpaikkaa ja päätimme, että käytämme reissun hyväksi ja käymme pelaamassa uudella kentällä häiden jälkeisenä päivänä eli sunnuntaina.

Häähumua

Lakesidessa on kaksi 18 reikäistä kenttää Järvenranta ja Pirunpelto. Kentäksi valikoitui Järvenranta-kentällä olevien kilpailujen vuoksi Pirunpelto. Häissä tuli puhetta muiden vieraiden kanssa tulevasta golfkierroksesta ja vieraiden joukossa oli paljon golfaavia urheilijoita, joilla oli kokemusta kentästä. Illan aikana ei jäänyt epäselväksi, että Pirunpelto tulisi olemaan vaikea, jopa täysin toivoton, jos oli juttuihin uskomista. Meitä peloteltiin kentän vaikeudesta, kapeudesta ja suurista korkeuseroista, joiden vuoksi useimmat kulkevat kentän autolla. Samaan aikaan kenttää ylistettiin sen haastavuudesta, hyvistä väylistä ja upeasta pelikunnosta. Kentälle tulisi varata paljon palloja matkaan, ainakin tusina kuulemma. Juttujen perusteella Pirunpelto alkoi kuulostaa lähes sadulta, jossa metsään eksyessään voi tapahtua mitä vaan. Mielenkiinnolla ja innolla odotin kierrosta. 

Tiiausaikamme oli klo 10 ja ehdimme paikalle hieman ennen lähtöä. Kävin ilmoittautumassa klubitalolla ja caddiemaster kertoi, että meidän lähdössä on pariskunta, joka on pelannut Pirunpeltoa useamman kerran ja että he voisivat opastaa kentissä. Pirunpelto on kuulema haastava, mutta ei yhtä vaikea kuin monia kuulema pelotellaan. 

Pelifiiliksissä

Pariskunta oli erittäin mukava ja kilpailuhenkinen. He haastoivat meidät heti pistebogie-matsiin. Sehän sopi meille. Nautin peleistä ihan eri tavalla ja keskityn paremmin kun kyseessä on pelitilanne. Tosin ensimmäisen väylän kohdalla olin hyvin hermostunut uudesta kentästä ja tilanteesta, että keskittyminen oli hakusessa. Ensimmäinen väylä (par 4) pelattiin myös heti pitkään ylämäkeen ja greeniä ympäröi bunkkeri sekä hyvin jyrkkä alamäki. Sijoituin tietenkin heti bunkkeriin, josta pelotti lyödä täydellä swingillä pois, jotta en olisi mennyt greenin yli jyrkkää alamäkeä metikköön. Yleensä pääsen melko helposti bunkkereista pois, mutta nyt siihen meni neljä (!) lyöntiä ennen kuin uskaltauduin lyömään tarpeeksi kovaa palloa ja pääsin griinille. 

Väylät jatkuivat haastavina, mutta sitäkin upeampina. Olin myyty luonnonkauniista maisemista ja huippukunnossa olevista kentistä. Vaihtelevien metsien lisäksi väyliä ympäröi puut, kalliot, kasvit, sammaleet, luonnonkukat ja kivet. Olipa keskellä väylää avokalliokin, johon osuessa pallo pomppaisi helposti mihin vain. Välillä korkealle kiivetessä näkyi jylhät maisemat järvelle. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, mutta aistin pientä painostusta ilmassa. 

Väylällä joutui ylittämään avokallioalueen. 

Peli kulki "ihan ok". Ensimmäisestä ysistä ei todellakaan ollut tulossa parhaani, mutta pysyin melko hyvin väylällä ja ongelmat johtuivat lähinnä lähipelistä, jonka kanssa minulla on alkanut tulla ongelmia muutenkin. Peli tuntui hyvältä ja juuri seiskaväylällä tehtyäni bogin pamahti kovaa ja alkoi kuulua kova jyrinä. Toisella puolella taivas oli kirkkaansininen ja aurinko paistoi, toiseen suuntaan katsoessa mustansininen pilvi lähestyi uhkaavasta. Alkoi ripsiä sadetta. Ja jyristä enemmän. Jätimme hetkeksi bägit ja mailat hieman kauemmaksi ja seisoimme kentän laidalla. Sitten näkyi välähdys ja alle kahden sekunnin kuluttua jyrähti. Sitten alkoi sumutorvi soida. Se oli merkki, että oli ukkosvaara ja peli pitäisi keskeyttää. Näimme pilvien menevät meistä ohi ja seisoimme ihan pilven reunalla. Jyrinä kuului, mutta klubitalolle oli matkaa, eikä huvittanut lähteä kävelemään noin 2km klubitalolle, joka oli samassa suunnassa jonne ukkospilvet suuntasivat. Jäimme odottamaan. Jännitti tosi paljon, kunnioitan luontoa ja mielestäni ukkosen kanssa ei pidä pelleillä tai ohittaa sitä olankohautuksella. Hetken tuntui jo, että ukkonen hellitti ja saimme jatkettua peliä. 9 väylä jäi kuitenkin kesken, kun ukkonen jatkui ja klubitalo häämötti jo lähellä. Kävelimme sisään turvaan ja jäimme kahville odottamaan, että sää paranisi. Kahvio oli täynnä, sillä kilpailut oli jouduttu myös keskeyttämään. 

Odottelimme tunnin verran, jonka jälkeen Pirunpellon takaysi vaikutti caddiemasterin mukaan tarpeeksi turvalliseslta pelin jatkumiselle. Lähdimme matkaan vaikka edelleen epämiellyttävä jyrinä kuului taustalla. Pääsimme nopeasti kuitenkin takaisin peliin kiinni. Etuysillä seuranamme ollut pariskunta lähti pois etusysin jälkeen, joten pelasimme kaksin loppukentän.

Takaysin maisemat olivat muuttuneet kallioisesta ja jylhistä maisemistä häikäsevän kauniin Sorvijärven metsälammen lumoon, jota kentät ympäröivät. Tunsin oloni turistiksi, kun en malttanut olla räpsimättä kuvia lähes joka lyönnin jälkeen. Takaysi sujui jo paremmin, vaikka väsymystä alkoi olla ilmassa eikä pelkästään edellisillan häiden vuoksi. Vähäiset yöunet, uusi kenttä, ukkonen ja pitkät kävelyt alkoivat uuvuttamaan. Into oli kuitenkin kova ja maisemat niin hienot, että pelistä vain nautti. Draiverini oli alkanut totella pikkuhiljaa, kun olen päässyt lyömään enemmän. Myös rautalyönnit olivat melko onnistuneita, mutta chipit ja putit takkuilivat. Takaysistä lyöntejä kertyi 51, johon olin erittäin tyytyväinen.

Tiiboksi korkealla

Tästä siis lammen yli? 

Ilmassa on suurta vesivaaran tuntua

Jotenkin selvisin kuivin jaloin tästä väylästä.

Mentori

Kaiken kaikkiaan kierros oli upea ja tarjosi ihan uudenlaisen golffikokemuksen. Suosittelen kenttää erittäin paljon luonnonystäville ja golffareille, jotka nauttivat haasteista tai haluavat uudenlaisen pelikokokemuksen. Haluan ehdottomasti Pirunpellolle uudestaan. Täältä löytyy Lake siden yhteystiedot ja enemmän infoa: 

http://lakesidegolf.fi/kategoria/yleinen/ 

Osana kenttää oli kaksi pirunpeltoa eli jääkauden muokkaamaa kiviröykkiötä, joista kenttä on saanut nimensä.

Pirunpelto osoittautui persoonallisimmaksi kentäksi tähän mennessä

ADRENALIINIKOUKUSSA DRAIVERIIN

Lempimailani on ehdottomasti draiveri. Nautin, kun pääsen lyömään täysillä ja adrenaliini alkaa virrata kehossani, kun näen pallon lähtevän kovaa ja kauas. Draiveri on ollut myös varmin mailani ja draivini ovat olleet parempia kuin rautalyöntini.

Kisavoittooni asti olen pelannut mentorini vanhalla Shlazinger -miesten draiverilla, joka on noin 7 vuotta vanha ja vanhaa teknologiaa. Opin alkuvaikeuksien jälkeen käyttämään sitä ja löin aika laakeasti pesismäisellä tyylillä, mutta pallo lähti yleensä suoraan ja melko pitkälle muuhun tasooni nähden. Parhaimmillaan draivini olivat 200m+- pituisia lyöntejä.

 GameBook -sovelluksen avulla pystyt helposti mittaamaan draivisi pituuden

Kisoista sain ensimmäisen oman draiverini PING Rhapsodyn, jonka pitäisi olla helppo ja anteeksiantava naisten draiveri. Olen pelannut sillä vasta pari kierrosta ja ehtinyt käydä kerran rangella, mutta vielä on paljon opettelemista. Olen myös yrittänyt opetella lyömään paremmalla tekniikalla, jolloin maila tulee enemmän pystystä (ei niin laakeasti) ja sisältä ulos. Pallo lähtee tällä hetkellä lähes poikkeuksetta slaissaamaan oikealle. Tavoitteena on saada kuitenkin PINGin draiveri kesän aikana haltuun niin, että pääsisin jälleen noin 200metrin draiveihin kiinni. Onneksi on pron tunti jo varattuna!

Osa pelaa kaikki avaukset väyläpuilla ja jättävät "vaikean draiverin" pois. Kaikkien kannattaa pelata juuri niillä mailoilla kuin hyvältä tuntuu, mutta omalla kohdallani draiveri luo peliin hienoa tunnetta. Mielestäni se kuuluu myös pelin henkeen.

Tässä alla video  TAGin Golf Center -liikkeestä, jossa kokeilin mailaa ensimmäisen kerran,samalla katsottiin minulle sopiva varren jäykkyys ja lavan nostoaste. Lyönti on liian laakamainen, joten älkää ottako mallia! :)

Pesishenkinen draiverilyönti 🤔⚾️⛳️ #äläotamallia #oppiioppii #kylläsetästä #golf #draiveri

Ett filmklipp publicerat av Helly Golf (@helly_golf) Jul 5, 2016 kl. 11:52 PDT

ILOISET FIILIKSET ENSIMMÄISTEN GOLFKISOJEN JÄLKEEN

Tänään oli superhieno päivä, sillä ylitin itseni osallistumalla yksin ensimmäisiin golfkisoihini. Kyseessä oli Tapiola Golfissa avatun uuden Golf Centerin "rennot ysikisat".

Tapiola Golfin hieno klubirakennus alkaa olla valmis

Kuten eilen illalla kirjoitin, niin jännitys oli kova ja perhosia vatsassa. Aamulla ei helpottanut yhtään, kun lähdin ajamaan kohti Tapiolaa puoli yhdeksän maissa. Ilma oli upea, pieniä poutapilviä, mutta muuten aurinko porotti siniseltä taivaalta. Saavuin ajoissa TAGin hienolle klubirakennukselle ja kävin ilmoittautumassa. Sain käsiini tuloskortin, eväitä, juoman sekä lahjana Golf Centerin sateenvarjon golfeja varten. Osallistumismaksu oli 30e eli todella edullinen lukuisiin palkintoihin nähden. Kisamaksu sisälsi tuotelahjoja, useita palkintoja, green feen sekä eväät. Tämä oli kannattava hinta, vaikka podiumille ei pääsisikään.

Siellä tuleva pelikenttä häämötti

 Lähdin kolmen kokeneemman naisen kanssa kolmannessa lähtöryhmässä klo 9.30. Ehdin kokeilla muutaman putin harjoitusgreenillä, mutta muuten lähdin kylmiltään matkaan. Kaikki pelikaverit ryhmässä olivat supermukavia ja opastivat kisaetiketissä. Olin hieman huojentunut, sillä pienet yksityiskohdat etiketteihin liittyen olivat minulle vielä epäselviä.

Tuloskortteihin oli merkattu, että minun piti avata ryhmäni ensimmäisenä. Olin varma, että lyöntini menisi hermostuksen piikkiin, mutta jotenkin sain muutettua jännityksen tuoman hermostuneen energian hyväksi pelienergiaksi. Draivi lähti n. 150 metriä melko suoraan. Toinen rautalyönti rauta-5:lla onnistui myös hyvin, mutta kolmas lyönti meni suoraan bunkkeriin. Bunkkerista pääsin liiankin hyvin ja taas kauas griinin ohi toiselle väylälle. Sieltä pääsin vaivalloisesti takaisin griinille ja lopulta kuului pallon helpottava kilahdus kuppiin. Ekasta par 4-väylästä oli selvitty, mutta 8:lla lyönnillä. Se ei onnistunut lannistamaan, vaan tuntui tosi hyvältä olla kisoissa ja fiilis oli ainutlaatuinen. Jatkoin hyvällä fiiliksellä ja tein elämäni toistaiseksi parhaimman puolikkaan kierroksen.

Lyönnit alkoivat kulkea, rautalyönnit napsahtivat kauniisti palloon ja draivit menivät pitkälle ja suoraan lähes poikkeuksetta. Oli holarikin melko lähellä, kun par 3-väylällä palloni jäi n. 30cm reiästä - siitä väylästä sain elämäni ensimmäisen birdien! Olipa hienoa tehdä se myös ekoissa kisoissa. Fiilis oli ihan uskomaton, kun sain kierrokselta bogeja, parin ja birdien.

Ensimmäinen birkkuni

Kisan varrella oli pieni hauskoja välikisoja, kuten pisin draivi Wilsonin järjestämänä. Pisimmän draivin lyönyt tulisi voittamaan Wilsonin draiverin. Oma draivini ei kyseisellä väylällä onnistunut, mikä hieman harmitti sillä draiveri minulta nimenomaan puuttui. Myös Pingilla oli yllätyksenä piste eräällä väylällä, jossa piti lyödä suoraan keskelle väylää lähelle sinne asetettua kylttiä. Omalla kohdalla löin aivan liian kovaa ja pallo lensi kauas kyltistä.

Kierroksesta selvitty ja klubi näkyvissä jo!

Palkintojen jako oli klo 12.30 uudessa Golf Centerin liikkeessä klubirakennuksen alakerrassa. Tiesin, että minulla on mahdollisuus voittaa jotain, sillä bogipisteitä kertyi hyvin 25 pistettä ja palkintoja oli jaossa useammille. Odotellessa palkintojenjakoa meille jaettiin goodiebagit ja tarjolla oli jääteetä, pikkusuolaista ja vaahtokarkkeja. Sekä superavulias Golf Centerin henkilökunta ja hieno valikoima tuotteita upeissa puitteissa.


Viimein alkoi palkintojenjako, jonka suoritti Golf Centerin store manager. Pääpalkintona oli PINGin Rhapsody draiveri. Sitten kuului voittajan nimi - Heli Puhakka! Olin voittanut superhienon PINGin draiverin ja koko kisan. Olo oli onnellisen pökertynyt ja koko päivä on mennyt todella hyvissä fiiliksissä. Oli tosi hienoa käydä nappaamassa pääpalkinto ja pitää pieni puhe. Olin onnellinen jo pelkästään siitä, että uskalsin osallistua yksin kisoihin tässä vaiheessa, mutta että pärjäsin vielä kisassa ja tein parhaan puolikkaan kierrokseni ikinä. Ja elämäni ensimmäisen birkun.

Palkintojenjako

Pääsin kokeilemaan Tapiola Golfin hienoihin "labroihin" heti uutta draiveriani ja se säädettiin minulle sopivaksi ja varreksi tuli stiffi, sillä lyöntinopeus oli tarpeeksi kova. Helly Golf instaan tulossa video jossain vaiheessa.

Suosittelen lämpimästi lähtemään rohkeasti kisoihin, jos on pienintäkään kiinnostusta. Omalta osalta kisat eivät varmasti jääneet tähän!

Kannattaa käydä tsekkaamassa Golf Centerin uusi liike TAGissa.

Oli muuten pakko lähteä tuulettamaan uutta draiveria heti Nevakseen. Tässä muutama kuva illalta.